tapanilaunis

HELSINGISTÄKÖ HOTELLI

Helsingistäkö hotelli

Tapani Launis

Viimeaikaiset rakennushankkeet ja tiivistämisbuumi ovat olleet peräti poikkeuksellisia pääkaupunkimme historiassa. Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä on rakentaminen ollut lähtökohtaisesti yhteiskunnallista toimintaa hankkeiden käynnistämisestä suunnitteluun, valvontaan  ja toteuttamiseen. Periaatteena on ollut asukkaiden asumistarpeiden tyydyttäminen kohtuullisin kustannuksin. Suunnitteluohjeet ja määräykset ovat tähdänneet hyvän asumisen ja ympäristön laadun varmistamiseen. Tuettiin varsinkin  perheasumiseen soveltuvia ratkaisuja. Lukemattomien ohjeiden ja suunnittelumääräysten toteuttamiseksi  me arkkitehdit olemme valvoneet öitämme. Eikä turhaan, koska pääkaupunkimme on säilynyt arvokkaana asumiskelpoisena ja viihtyisänä sekä valtakunnan toiminnallisena keskuksena viime vuosikymmenet. Kaupunkiympäristön ”vaaran vuodet” olivat viimeksi 60-luvulla jolloin uhkasi toimintojen yksipuolistuminen ysinkeskustassa liike-elämän ehdoilla, piilokonttoristuminen ja ylimitoitetut liikenneratkaisut sekä historiallisten rakennusten purkuvimma. Kaupunki pelastui kuitenkin 1970 luvun alun yhdyskuntasuunnitelun humaanien toimintaperiaatteiden mukaisen yleiskaavoituksen ja detaljikaaovituksen avulla. Pelastettiin rannat ja virkistysalueet sekä keskitettiin rakentaminen aluekeskuksiin.

Nyt on tapahtumassa ja on tapahtunut jo muutaman vuoden aikana ratkaiseva muutos päinvastaiseen suuntaan. Jokainen neliömetri halutaan rakentamiseen, vapaa- ja virkistysalueet supistetaan, rannat ja saaret rakennetaan ja tämä siunataan vieläpä kaupunkisuunnittelijoiden, kaupunginvaltuuston ja lautakuntien yhtenäisellä hyväksymisellä. Voidaan puhua myös poliittisesti yhtenäisestä sini-valko-puna-vihreä  kaupunkisuunnittelusta , jonka avulla rakennetaan maksimaalinen määrä asuntoja ylimitoitettujen väestötavoitteiden mukaisesti. Tämän mukaan muu Suomi tyhjennetään . Helsingin seudulle ahdetaan kaksi miljoonaa asukasta viidestä ja puolesta miljoonasta suomalaisesta vuoteen 2050 mennessä. Perinteinen kaupunkiympäristö tuhotaan ja tilalle tulisi trendikäs ”hipster-metropoli”, joka on Suomen mittakaavassa naurettava ajatus.

Normit puretaan, ja jopa täysin asumiskelpoista rakennuskantaa puretaan ”purkavan saneerauksen” tieltä. Kaupunkiin rakennetaan tilalle asuntokoppeja , joissa eivät enää asu omistajat  vaan ne ovat jo rakennusvaiheessa sijoitustoiminnan kohteina. Tämä on talousliberaalia tarjontataloutta pahimmillaan. Rakennetaan pieniä asuntoja tuntemattomalle asujajoukolle ja usein tilapäisasujille, poikamieskoppeja aasialaiseen malliin. Rakennuttajat ja urakoitsijat eivät edes pysy mukana tässä rakennusbuumissa. Rakennetaan pelkästään asuntoja, joiden tueksi kuvitellaan sitten syntyvän palvelualojen työpaikkoja ”itsestään”, mutta yhteiskunnan muut toiminnot ja työllistävyys ovat suuri kysymysmerkki. Kuvitellaan että markkinavoimat hoitavat itsestään tilanteen. Siis luodaan uudenmallisia asuntoslummeja joista hyötyvät vain kiinteistö- ja rakennusala sekä asuntosijoittajat. Tähtitieteelliset vuokrat pakottavat opiskelijat ja pienituloiset asumaan kylki kyljessä ja väestörakenne vinoutuu. Yksinasuvia on jo valmiiksi puolet kaupungin väestöstä. Ja pienet citykoirat korvaavat lapset hipster-yksinasuja-talouksissa.  Syntyneet tilapäisasunnot hotellityyppisesti ovat vain ”majoitustiloja” . Tämä sopii nykyisten työmarkkinoiden pätkätyöläiselle, mutta ei perheelliselle asujalle.

Toinen hälyttävä kehitystrendi on kansainvälisen tilapäisasumisen yleistyminen keskuksissa. Ajatus oli alun perin majoittaa ulkomaisia tuttuja vastavuoroisesti lomailun merkeissä. Nyt toiminta on liiketoimintaa, jonka tuloksen on syntynyt erityyppisiä tilapäismajoituksen kansainvälisesti toimivia verkostoja. Äärimmillään tämän liiketoiminnan tuloksena syntyy keskustaan jopa salahotelleja asuintaloihin. Ilmiö on ollut huolestuttava Euroopan perinteisissä turistikeskuksissa ja pääkaupungeissa. Keskustat ovat täyttyneet ulkomaisten turistien ja kotimaisten lomalaistenkin vyöryllä, vuorokauden ympäri täyttä hulinaa ja rappukäytävissä tramppaa vaihtuvaa väkeä  ja polttariporukoita. Alkuperäisasukkaat muuttavat keskustoista pois ja asukkaiden huolenpito ympäristöstä katoaa.

Kolmas trendi on isojen hotellihankkeiden yhtäkkinen ilmestyminen ”vapaille” kaupungin kiinteistömarkkinoille. Jos jokin julkinen rakennus ei sovi enään alkuperäiseen käyttöönsä se myydään ”kiinteistökehittäjälle” joka sitten miettii nopeinta ja tuottoisinta ansaintamahdollisuutta. Ja hotelli on nyt se tuottoisa ratkaisumalli kaapatulle kiinteistömassalle.

Esimerkkinä voisi mainita Töölöössä sijaitseva perinteinen Autopataljoonan , myöhemmin Kaartin pataljoonan-rykmentin kasarmirakennusten kohtalo. Kun alkuperäinen käyttö loppui, tuli kuvioihin mukaan ”kehittäjä” Turusta, joka sijoitti isoihin autohalleihin supermarketin, jonkalaisia lähipalveluja on Töölöössä jo riittämiin jalankulkuetäisyydellä. Kasarmiin tuli palveluasuntoja ja tukitoimintaa sekä  pihan perälle kalliita luksusasuntoja. Kasarmialueen tiloista olisi voinut kehittää Töölön tapahtumakeskus, jossa isoihin tiloihin olisi saatu yleisötoimintaa ja pienempiä harrastustiloja kaikenikäisille töölöläisille ja myös suositun turisti-rantareitin pysähtymispaikan. Ja hotelliajatustakin olisi voitu kehittää lähemmäksi tavallisen kansalaisen taloudellista kantokykyä, kasarmin tuvista olisi voinut tehdä ”fiilistelyhotellin” entisille varusmiehille ja ulkomaisille reppureissaajille. Mutta ei.

Ja sitten pulpahti jo aikaisemmin torpattu hotellihanke Taivallahden herkkään rantamaisemaan. Nyt asialla ovat kansainväliset sijoittajat. Ja viimeisimpänä hankkeena vanhojen entisten Teknillisen korkeakoulun tilojen muuttaminen luksushottelliksi erään kaupungin avokkaimman toritilan kupeeseen. Kuulemma hotellihuoneita tarvitaan vielä lisääkin pihan puolelle. Ja vastaavia hankkeita pulpahtelee jatkuvasti. Hakaniemen torin kupeeseen on suunniteltu myös jo pitkälle edennyt hotellihanke. Lapinlahden entisen sairaalan tiloista tuskin tulee kaupunkilaisten tapahtumakeskus, vaan seurataan näitä jo tuottoisia ansaintamekanismeja: Hotelli joka niemeen ja notkelmaan!

Tulee tässä mieleen että nykyisen globaalin talousliberaalin maailmanjärjestyksen hallintakuviossa ovat luksushottellit ilmeisesti uusia yhteiskunnallisia hallintopaikkoja. Entinen Teknillisen korkeakoulun rakennus on ollut arvokkaana arkkitehtonisena kohteena myös jopa elokuvan miljöönä, KGBn päämajana. Siis elokuvan KGBn päämaja korvautuu globaalin taloudellisen eliitin neuvottelu ja hallintopaikkana arvokkaimmassa mahdollisessa kaupunkimijöössä. Ja turvamiehet vartioivat eliitin vierailujen aikan myymälätorin laidalla, ettei vaan joku mene väärästä portista sisään tai osoita mieltään vierailijoita kohtaan. Kun vielä valtiontalouttakin paikataan kiinteistöjä ja muuta yhteisomaisuuttamme myymällä, niin kukapa tietää miten ja mistä kotimaatamme hallitaan. Ja minne ne veroroposemme menevät.

 

 

Helsingissä 17.6. 2019

 

Tapani Launis FRSA

Royal Society of Arts

Dr Sc.(tech), Architecture, Urban Planning, R&D, Education

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Valitettavasti vanhan kapunkisuunnittelun maksiimin "valoisampaa, väljempää, viihtyisämpää" näyttää korvanneen uusi "ahtaampaa, ankeampaa, synkeämpää". Onko syynä primitiivinen käsitys siitä, että urbaanisuus tarkoittaa korkeita kivimuureja ja ahdasta asumista, onko kyseessä pelkkä rahan ahneus vai ehkä molemmat, on sitten se seuraava kysymys. Rakennusmaan niukkuus ei voi olla syynä, koska koko Suomen väestö pystyttäisiin asuttamaan runsaan 30 kilometrin säteelle Rautatientorista muutaman vuoden takaisella Helsingin väentiheydellä.

Käyttäjän Lumedemokratia kuva
Esa Heikkinen

Helsingin kaupunkimiljöön tuhoutumisesta liialla rakentamisella kuten myöskin keskuspuiston ja Malmin historiallisen lentokentän hävittämisestä asuntorakentamisen tieltä saamme kiittää Vihreitä, Kokoomusta ja SDP:tä.

Helsingin Apulaispormestari Anni Sinnemäen (Vihr.) johtama Kaupunkiympäristö -toimiala laati Helsingin uuden yleiskaavan joka hyväksyttiin em. puolueiden äänillä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 26.10.2016.

Kaavan hyväksyminen edustaa mielestäni käsittämätöntä ja täysin vastuutonta äänestäjien halveksuntaa. Yksityisautovihamielisten Vihreiden utopistien ehdotukset ymmärrän niitä hyväksymättä mutta Kokoomuksen ja SDP:n puoltoääniä en. Halusivatko Kokoomuksen ja SDP:n kannattajat tätä kotikaupungilleen?

Lisäksi Helsingin pääkaupunkina tulisi olla kaikkien Suomalaisten kaupunki jonne pitäisi olla esteetön pääsy kaikkialta ja kaikilla liikennöintivälineillä. Erityisesti yksityisautoilu tulisi huomioida koska esim. lapsiperheiden liikkuessa matkatavaroidensa ym. kanssa on oma auto usein käytännöllisin ja nopein vaihtoehto.

Samassa kaavaehdotuksessa, joka siis hyväksyttiin, esitettiin Helsingin kaikkien sisäänmenoväylien sulkemista henkilöautoliikenteeltä. Korkein hallinto-oikeus puuttui asiaan ja totesi päätöksen laittomaksi muiden kuin Vihdintien ja Tuusulanväylän osalta jotka tullaan sulkemaan. Tuusulanväylä on ollut Helsinki-Vantaan lentokentän matkustajien pääväylä Helsinkiin. Se sulkemalla lisätään ruuhkia ja liikenten päästöjä.

Helsinki Visio 2050 ennakoi jo tulevaa. Kannattaa tutustua tähän visioon.

Uuden yleiskaavan mukaisesti rakennusmääräyksissä ei enää edellytetä parkkipaikkojen rakentamista asukkaille. Rakennusliikkeet saavat enemmän asuin m2 -rakennusoikeutta jättämällä parkkipaikat rakentamatta. Tätä kutsutaan markkinaehtoiseksi pysäköinniksi.

Tietulleja ja Helsingin kehäteiden kaventamista on luvassa.

Tämä viherihanuus leviää myös naapurikuntiin MAL2019 -suunnitelman kautta joka on parhaillaan lausuntokierroksella. Suunnitelma on julkinen ja löytyy netistä, suosittelen perehtymistä asiaan.

Käsittämätöntä politiikkaa Helsingin valtuuston suurilta puolueilta.

Toimituksen poiminnat