tapanilaunis

Minne kylät kadonneet? osa2

Helsingin seudun 14 kuntaa seuraavat Helsingin esimerkkiä ruuhkarakentamisessa. Viimeksi on kunnostautunut Vantaa soveltamalla uutta käsitettä ”purkavasta rakentamisesta”. Ja Espoo näyttää myös esimerkkiä pientaloalueiden muuttamisesta kerrostaloryppäiksi. Liikenteen solmukohdista ”hubeista” puretaan tehottomasti rakennetut vielä hyväkuntoisestkin rakennukset uusien tornitalojen tieltä. Helsinki näyttää esimerkkiä muille lähikunnille. Purkamisuhan alaisena ovat usein kolmikerroksiset entisten asuntohallituksen  suunnitteluohjeiden ja perusteiden mukaan suunnitellut kerrostalot. Viimeksi on mediassa tullut esiin Oulunkylän aseman seudun Ja Merirastilan alueen kehittämissuunnitelmat. Liikenteen solmukohdissa ”hubeissa” aiotaan purkaa ”tehoton” rakennuskanta. Purettavaksi aiotut rakennukset ovat useimmiten yleishyödyllisten rakennuttajaorganisaatioiden toimesta rakennettuja  sosiaalista asuntotuotantoa ja laatu- ja hintatasoltaan valvottuja HITAS asuntoja. Nyt näissä rakennuksissa usein 40 vuotta asuneet vuokralaiset joutuvat lähtemään purkupäätösten takia. Usein taloyhtiöiden purkuneuvotteluisssa luvataan vuokralaisille uudet asunnot tornitalojen kopperoissa. Heidän nykyiset asuntonsa oli suunniteltu asuntohallituksen  suunnitteluohjeiden ja normiston mukaisesti korkealuokkaiseksi perheasumiseen soveltuviksi. Usein sanottiin aikoinaan että jos tarkoin säädeltyä asuntolainoitettua tuotantoa ei olisi niin vapaarahoitteisen asuntotuotannon laatutaso olisi laskenut. Nyt on käymässä juuri näin, normien purkutalkoiden ja purkavan rakentamisen myötä. Uutta rakennetaan kiireellä ja tulos on valmiiksi laatutasoltaan kyseenalaista.

 Asuntosuunnittelijana olen seurannut jännityksellä miten 1980- 90 luvulla toimistoni suunnittelemille taloille on käynyt Helsingissä. Suunnittelin pelkästään silloisille yleishyödyllisille rakentajille Hakalle, YH- rakennuttajaosuukunnalle, Satolle, Salpalle ja VVOlle. Ja valvoin öitä asuntohallituksen erittäin tarkkojen suunnitteluohjeiden kanssa. Nyt vasta ymmärrän että valvotut yöt eivät olleet turhia. Asukkaat saivat asua ainakin 40 vuotta väljissä korketasoisissa ja kohtuuhintaisissa pari- rivi- ja kerrotaloasunnoissa. Kun Helsingin kaupunki julkisti purkavan rakentamisen ohjelmansa, niin jännityksellä katsoin mitä Merirastilantien alkupäässä aiotaan tehdä. Helpotus oli suuri koska suunnittelemani kerrotalokortteli säilyy koska siinä kerroluku nousi kuuteen. Samoin arkkitehtiprofessori-kollegojen suunnittelemat kerrostalot kadun alkupääessä saavat säilyä. Mutta sitten oli punaista väriä aivan hyväkuntoisten matalien talokorttelien päällä.

 

Millähän perusteilla purkavaa rakentamista toteutetaan? Ei ole muuta vastausta kuin että joku nykyisen liberaalin markkinatalouden aikana haluaa hyötyä prosessista taloudellisesti. Vantaan yhdyskuntarakentamisesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja sanoi haastattelussa että kaupunkisuunnittelijoilla ei ole enää vaivaa tiivistävän ja purkavan rakentamisen suunnitelmien läpiviennissä koska ”markkinavoimat hoitavat asian”. Missä on perinteinen kunnallisen kaavoitusmonopolin mukainen yhdyskuntasuunnittelu,  jota on opetettu meille suunnittelijoille useita vuosia? 

Olin nuorena suunnittelijana mukana laatimassa Helsingin 1972 yleiskaavaa. Silloin nuoret (huom.) arkkitehdit pelastivat Helsingin niemen vanhan kaupungin arvokkaan ilmeen. Modernistinen ajattelu salli silloisen vanhan rakennuskannan purkuvimman ja järjettömien
moottoritie-rusettien rakentamisen (mm Smith & Polvinen). Helsinki tuli silloin pelastettua grynderien ja valtapuolueiden lobbauspyrkimyksiltä. Nyt on tilanne taas sama kuin 60-luvun ”vaaran vuosina”. Mutta ei pureta vanhoja arvottomiksi luokiteltuja teollisuus- yms. rakennuksia vaan hyväkuntoisia kerrostaloja, ja heitetään vuokralaiset kadulle. Me nuoret suunnittelijat pelastimme Helsingin silloin aikoinaan. Missä ovat nykyisin nuoret suunnittelijat? Rakentavat täyttä päätä kansainvälisen metropoliajattelun mukaista  kaupunkikeskittymää maahan jonka kokonaisasukasluku ei riitä edes yhteen suurkaupunkiin. 

Kun Suomessa seurataan usein orjallisesti mitä muissa pohjoismaissa tapahtuu, niin voitaisi seurata esimerkiksi Norjan harjoittamaa aktiivista alueelliseen kehitykseen tähtäävää politiikkaa pitkänomaisen maan tasapuolisessa kehittämisessä ja asuttamisessa. Meiltä taasen puuttuu aluepolitiikka täysin. Ja vähätkin tuotannolliset resurssit ovat valumassa ulkomaisiin käsiin. Norja kansallisti öljyvaransa ja nauttii hiljaisuudessa hyvin hallitun tuotanto-, elinkeino- ja asuttamispolitiikan tuloksista. Mös voidaan ottaa esimerkkiä detaljitason yhdyskuntasuunnittelusta. Oslossa erästä liikenteellistä solmukohtaa ”hubia” aiottiin kehittää samalla tavoin kuin Helsingin seudulla. Storos’in aseman ja liikekeskuksen välittömästä ympäristöstä löytyi entinen teollisuusalue johon oli sopivaa rakentaa tehokasta kerrostalotuotantoa. On sitten eri asia mitä mieltä tästä tiiviistä tornitaloympäristöstä ollaan asumisen kannalta ajatellen. Radan toisella puolella oli viihtyisä vanha omakotialue joka nousi Oslon Grefsen-kollenin rinteille. Suunnittelijat ja rakennuttajat halusivat tämänkin alueen kerrostaloiksi vastaamaan radan toisen puolen kerrostaloryteikköä. Pientaloalueen asukkaat vastustivat hanketta ja ripustivat sisäänkäyntiporteilleen kyltit ”ei myytävänä” , Kampanja tuotti tulosta ja alue on vielä täysin  entisellään. 

Suomalaisellakin  asukasaktiivisuudella on vanhat perinteet. Kuitenkin, Helsingin kaupunki ei ole värähtänytkään asukasyhditysten nykyisistä mielipiteista ja ehdotuksista. Kaupungin järjestämät lukuisat tiedoitustilaisuudet vanhalla linja-autoasemalla Laiturilla ovat olleet lähinnä propagandistisia. Kaupungin edustajat ovat keränneet tietoa asukkaiden kannanotoista, mutta kommentteja ei ole otettu huomioon virkamiesten varsinaisessa suunnittelutyössä. Yleiskaavaprosessi oli hyvä esimerkki. Kaupunki sai nenälleen kun ei ottanut huomioon asukasyhdistysten mielipiteitä esimerkiksi kaupunkibulevardien rakentamisesta.  Samoin virkistysalueet  ja luontokohteet ovat uhanalaisia kaupungin ylimitoitettujen tuotantotavoitteiden reservialueina. Onko niin että Helsingissäkin ratkaisevat markkinavoimat kaupunkikehityksen suuntaviivoina  niin kuin Vantaan apulaiskaupunginjohtaja kertoi kehityksen tapahtuvan omassa kunnassaan?

 Jällen kerran, minne kylät kadonneet? Kylämäistä sekä sosiaalista että ympäristöön liittyvää yhteista ajattelua syntyy kaupunkiympäristössäkin. Jokaisella alueella on omat erityispiirteensä.  Eri kaupunginosissa on syntynyt perinteisesti oma yhteishenki, kyläkulttuuri, joka luo asukkaiden yhteisen paikkatietouden ja paikkaan kuuluvuuden. Asuntoalueiden sisällä syntyy myös pienempiä kylämäisiä yhteisöjä. Kaupunginosayhdistysten järjestämät yhteiset tilaisuudet ja ”katujuhlat” Käpylässä ja Kumpulassa.ovat hyviä esimerkkejä kaupunginosien pienyhteisöjen toiminnasta. Tätä kaupunkilaisten yhteistä tietoutta tulisi hyödyntää yhdyskuntasuunnittelussa. Tulisi lopettaa puhuminen metropoleista ja urbanisaatiosta kasvottomana megatrendinä ja ”markkinavoimana”,  ja palata kaupunkien ja sen pienimuotoisten yhteisöjen, kaupunkikylien omaleimaiseen kehittämistyöhön. Nyt on perustilanne tietenkin erilainen kuin 60-luvun suuressa elinkeinorakenteen muutoksessa. Ja uudet kylämuodot poikkeaisivat täysin perinteisen maatalouden yhdyskuntarakenteesta. Kylämäisiä yhteisöjä voi olla myös urbaaneilla, puoliurbaaneilla ja myös perinteisillä maatalousalueilla, mutta uudella tavalla muotoutuneena.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Eikö alan ammattilainen tunnista sitä, että kyse on YK:n Agenda 21/2030 läpiviemisestä koko EU:n tasolla? Suomi on vahvasti sitoutunut YK:n ohjelmiin ja erityisesti "kestävän kehityksen" nimellä kulkevaan Agenda 21 tai 2030 ohjelmaan. Ei tarvitse mennä kuin lähimpään kouluun, niin siellä lapsia ohjelmoidaan tuleviksi muurahaisiksi em. agendan mukaiseen elämäntyyliin. YK:n ohjelmien ytimessä on Smart City -kaupunkiverkosto. Elämä noissa kaupungeissa muistuttaa niitä dystopiota, joita mm. George Orwell sekä Aldous Huxley ovat tieteisromaaneissaan kuvailleet. Ihmiselämää se ei ole, vaan eräänlaisten puolirobottien täysin ohjelmoitua tai keskustekoälyhallinnon reaaliajassa ohjaamaa ja säätelemää elämää.

Fyysinen yhdyskuntasuunnittelu on jo vanhanaikaista ja mukaan on tullut informaatiovirtojen hallinta sekä ihmisten käyttäytymisen hallinta massapsykologian ja erilaisten mielenhallintatekniikoiden avulla. Tästä käytetään yleisnimikettä 'social engineering'. Kontrollia alistetaan yhä enemmän viranomaisille ja näiltä edelleen tekoälysovellutuksille, jotka pystyvät ohjaamaan kokonaisuutta. Joukkoliikennelogistiikka tulee perustumaan robotisoituihin autoyksiköihin, jotka vievät kansalaisia eri paikkoihin näille laadittujen tarkkojen suunnitelmien tai optimointien mukaan.

Kuulostaa ehkä foliohattuilulta, mutta näitä suunnitelmia ja alustavia toteutumia näkee yhä enemmän siellä ja täällä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Mielenkiintoinen ja tervetullut blogi. Surettaa Oulunkylän aseman tienoo. Parempi olisi ollut purkaa kaupungin omistus ja viedä matalat sopusuhtaiset talot vapaille markkinoille. Tornitalojahan voi laittaa sinne tänne. Eivät ne tarvitse isoja tontteja.
Koivukylässä on hienosti sekaisin monen kokoluokan taloja. Tiukka geometria ( kaikki talot ovat pääilmansuuntien mukaiseset) tuo lähes barokkimaisen järkestyksen sekoituksen ylle. Toivottavasti alue pian saa takaisin arvostuksen joka sillä aikoinaan oli.

Käyttäjän bionavigaattori kuva
Veikko Hintsanen

Taustalla yksinkertainen strategia.

Helsingistä tulee tehdä mahdollisimman suuri asukas ja työpaikkamäärältään.
ja sille uhrataan kaikki.

Itse olen seurannut maassamme liikenteen kehittämis projekteja 90 luvulta lähtien.

Ulkomaan kauppaa ja liikennettä keskitetään miljardi projektein Helsingin kautta. Jätettiin kehittämättä Järvi Suomen suoraliikennettä eurooppaan ja valittiin Vuosaaren rakentaminen Kymi kanavan sijaan.

Eli täysin piittaamatta siitä mitä EU:ssa on sovittu liikenteen kehittämisistä,kun tiedetään että noin 80% Helsingin kautta kulkevasta rahdista kulkee maanteillä sisämaahan ja sisämaasta. Eu strategiassa edellytetään maantieliikenteen volyymisiirtoja raiteille ja vesiliikenteeseen.

Tämän vuosituhannen suurimmat keskittämiset koskevat Vuosaaren satamaa ja siitä johtuvia väylätöitä joiden avulla on saatu rannikoille noin 30% ylimääräistä kuljetettavaan sisämaasta-kun ne sisämaan tavarat voitaisiin viedä ja tuoda laivoilla suoraan ilman rekka ralleja ja rannikkovarastointeja ja tuhansien ihmisten ylimääräisiä työpanoksia rannikoilla ja liikenteessä

Helsingin osalta yllämainittu merkitsisi käytännössä että satama ( ja sinne saadut työpaikat ) on samoin minimissään 30% liian isoja . Ja ne kaikki ylimääräiset volyymit ja työpaikat ovat poissa Järvi Suomen alueelta.

Edelleen kehäteitten ja raideliikenne miljardi panostukset ovat olleet saman verran ”ylimitoitettuja” erityisesti Helsingin osalta Vuosaareen.

Puhumattakaan siitä miten tuleva Tallina Helsinki tunneli tulee vaikuttamaan ja kasvattamaan tarpeettomasti muun Suomen kustannuksella Helsinkiä ja maamme maantieliikennettä. Ja tietenkin Helsingissä työssäkäyntiä hajasijoituksen sijaan.

Tulos näkyy myös arkkitehtien murheina ja Helsingin slummiutumisena.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

"Purkamisuhan alaisena ovat usein kolmikerroksiset entisten asuntohallituksen suunnitteluohjeiden ja perusteiden mukaan suunnitellut kerrostalot."

Nivelvaivoista kärsivänä rivitaloasukkaana voinen kommentoida ilman isompaa asiantuntemusta. Suomi on täynnä noita kolmikerroksisia hissittömiä kerrostaloja, jotka on ajalta ennen esteettömyyden esiinmarssia. Ne eivät siis alkuunkaan täytä esteettömyysvaatimuksia.

Yllätyin, kun Järvenpään vuokrataloyhtiö Mestariasunnot remppasi juuri noita kolmikerroksisia hissillisiksi. Saattoi siihen kokonaisrempaan sisältyä muutakin, mutta ohimennen havainnoiden ei kaikkea tietoa tullut hankittua.

Purkaminen saattaa olla joissain tapauksissa edullisin vaihtoehto tuottaa esteettömyysvaatimukset täyttäviä asuntoja. Ilmeisesti rakenteiden lujuus ei pääsääntöisesti kestäisi kerrosmäärän korottamista, joka hissien lisäämisen kera toisi jonkinlaisen askeleen oikeaan suuntaan.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Tapani, hieno kirjoitus aiheeseen, kiitos.

Nykyhallituksen normien purku ja kaavoituksen sujuvoittaminen yhdistettynä piilossa pidettyyn Kokeilulakiin (kokeilua vuodesta 2011 lähtien!) ovat saaneet tämän aikaan. Täysin sama meno täällä Jyväskylässä!

Ks. alla:

Laki kevennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten kokeilusta

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101257

http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256482-ko...

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Olisin arvostetun ammattilaisen kansaa eri mieltä vaikka Helsingin niemen perinteikkään jugendin pelastaminen stalinistiselta arkkitehtuurilta onkin tietysti ansiomerkin arvoinen asia.

Suomessa nimenomaisesti on menty isosti metsään kun pientaloaluiden (tyypillisesti rintamamiestaloalueiden) tehokkuuslukua ei ole kasvatettu. Puolen jalkapallokentän kokoisilla tonteilla (silloisen ravinnontuotannon tarpeiden mukaan) olisi kätevästi voitu lisätä sallittua rakennusalaa. Mutta kun ei. Syynä ainoastaan kateus ja ajatus ettei syntynyt arvonnousu saa koitua tontinomistajan eduksi.

Seurauksena on se että kasvukeskuksien ytimen läheisyydessä on orgaaninen kasvu jäänyt toteutumatta. Kirvesvarsitontit kaupunkikeskustoissa eivät ole kenenkään etu.

Rintamamiestaloalueilla, jotka ovat aivan keskustassa, oli voitu yksityisellä (tontinomistajan) rahoituksella voitu luoda 2-6 huoneiston pienkerrostaloja joka ainoalle tontille. Ne olisivat ollut mahdollisuus pienimuotoiselle, ihmisläheiselle, persoonaliselle ja rakennusfirmoista riippumattomalle rakentamiselle.

Näin on tapahtunut ja annettu tapahtua kaikkialla muualla länsimaissa.

Toimituksen poiminnat